Mehtälenkillä

Tänään tehtiin oikein kunnon mehtälenkki, semmoinen reilu 3 ja puolen tunnin savotta. Kierreltiin ympäri Viikin metsiä, ja koirat saivat juosta melko paljon vapaana. Viikonloppuhan nyt on melko vilkas, kun kaikki muutkin täällä ruuhkasuomessa haluavat nauttia raikkaasta syyssäästä (ja vesisateesta...) mutta onnistuttiin me aika hyvin löytämään ne polut, louhikot ja metsänsiimekset, joissa sai olla IHAN RAUHASSA.

Balmerkin lähti innokkaasti mukaan, ja jaksoi upeasti koko pitkän reissun. Balmer on voinut todella hyvin, mitään selkäjumeja ei enää ole, ja takaliikkeet ovat avoimet ja hyvät. Poitsu kävelee reippaasti ja rentoutuneesti. Hienoa. Ja kiitos tästä kuuluu Bodyflex MSM:lle, jota Balmer saa joka aamu 1 tabletin (Herra Snellmannin maksamakkaran kera). MSM:stä on todellakin ollut apua Balmerille, ja hän saakin syödä sitä loppuikänsä...joka toivottavsti tulee olemaan pitkä :-) Balmer on myös hieman "hoikistunut" vai sanoisinko kiinteytynyt... sen keväisen kastraation jälkeenhän Balmerille tuli sellaista ikäänkuin "nesteturvotusta" ja koko poika näytti ihan turvonneelta. Sekin on nyt historiaa, ja Balmer on oma sutjakka ja lihaksikas itsensä. Balmer on nykyään jotenkin vaan niin ONNELLINEN, näkeehän sen jo naamastakin:

Balmerilla on kyllä ihan spesiaali oma paikkansa mun sydämessäni, vaikka kaikillahan näillä on...sydämeen ei mahtune montaa ämmää, mutta kokemuksesta voin sanoa, että sinne mahtuu monta parsonia!! On nämä valkoiset veijarit vaan ihan ihmisen parhaita kavereita, ilman ei enää koskaan voi olla! Ja määrä tuntuu vuosien saatossa vaan lisääntyvän...kolme tuntuu just hyvältä määrältä. Näiden kanssa ei vaan koskaan ole tylsää!

Ruskakin on jo alkanut päästä vauhtiin, meidän kulmilla on muutamia ihan mahtavan värisiä vaahteria. Ne ovatkin mun mielestä melkeinpä komeimmat puut ruskan aikaan...vai mitä mieltä te olette? Tosin pihlajatkin ovat usein kauniita...Tämä tässä on kuitenkin haapa, sekin oli punastunut viehättävästi.

 Ja taas Balmerista aika hyvä shotti yhden käden vapaavarsitekniikalla...

"Isosisko, miks sulla on nui iso toi hammastikku?" 

Tässä olis taas näitä "tunnelman luojia"

 Meidän ulkoilureitti kulki tänään Viikin koetilan peltojen vieritse...ja myöhemmin sitten ihan pelloillakin...ja rapa roiskui!

 Balmer osaa kyllä näyttää herttaiselta...johtuiskohan siitä että Balmer on aikas herttainen ;-) Mamman oma mussukka <3


Nämä eivät sitten ole pihlajanmarjoja...en nyt muista pensaan nimeä, mutta se oli täynnään kirkkaan punaisia marjaterttuja, jotka näyttivät harmaassa säässä melko pysähdyttäviltä.

Viikin metsien siimeksessä koirat saivat ravata vapaina...ja Mimi ja Maisa ottivatkin siitä kaiken ilon irti! Tässä olen just päästänyt koirat irti, ja hepuli metsään lähtö tilanteessa oli tämännäköinen: 

Metsä oli paikoin hyvinkin vaikea kulkuista, mistä johtuen saimme kuin saimmekin olla aivan omassa rauhassamme...ruhtinaallista! Törmäsin sattumalta massiiviseen suppilovahvero esiintymään, ja pakkohan niitä oli pysähtyä keräämään. Balmer istui uskollisesti vierelläni, kun poimin sieniä, mutta tytöt ravasivat ympäriinsä niin että tanner vain tömisi...ja suppilovahveron kappaleet lentelivät ilmassa! Balmer on maailman paras sienestys/marjastus kaveri - istuu vieressä seurana koko ajan ja vahtii samalla, ettei tule tunkeilijoita meidän apajille ;-) Tästä ei ole kuvadokumenttia, koska en ehtinyt sienien keräämiseltä enää napsia kuvia...


Metsän toisesta päästä putkahdimme taas samaiselle pellolle, ja tyttöjen vauhti ei vieläkään ollut hidastunut! Miten se avoimella pellolla ravaaminen onkin niin ihmeellisen innostavaa?!? 

Näitä kuvia kun katselee, ei välttämättä heti uskoisi, että ollaan Helsingissä...ja itse asiassa vartin päässä keskustasta (siis autolla ajettuna). Täällä on kyllä ihan hyvä asustella...ihan ookoo paikka, noin niin kuin Helsingiksi ;-)

 Metsänlaidassa on iso ketun pesä...ja ilmeisesti asuttukin. Täällä liikkuu kettuja melkoisen paljon. Mimi ja Maisahan sinne sitten heti kaula piiiitkänä haistelemaan.....Kutsuin tyttöjä pois, kun ei ollut ihan mettästäjiä lähettyvillä, jos vaikka olisi sattunut pari kettua olemaan paikalla...No, Mimi tuli heti pois kun kutsuin, mutta Maisa hävisi hetkeksi näkyvistä, ja mä jo luulin että sinne se nyt meni yksinään ketunluolaan...tuli onneksi heti pois kun huutelin lisää. Kiltti tyttö. Yhtä kuuliainen kuin "isoveljensä" Balmer. Balmerin on myös aina saanut lopettamaan toimintansa, kun kysymyksessä on  riista...ja nyt puhutaan siis kuitenkin hyvinkin riistaviettisistä koirista; Balmer ja Maisahan osoittivat viime sunnuntaina Kamunkorven kasvattipäivillä (Kiitos vaan Eija ja Pete ja Yrjölät vielä kovasti!) olevansa aika hyviä sekä verijäljellä että luolalla. Varsinkin meidän pikku Maisa...tuleva kettujen kauhu. Eikä tuo Mimikään mikään huono jäljestäjä ollut...tyhjä luola ei kiinnostanut Mimiä, liekö syynä se, ettei siellä ollut mitään tavoittelemisen arvoista?!?! 

Joka tapauksessa tämänpäiväinen reissu oli melkoisen mittava, kotiin tultiin siis ISON suppilovahverosaaliin kanssa...ja kerrankin oli myös tuuria ilmojen suhteen - kaatosade alkoi noin 5 minuuttia siitä kun tulimme kotiin :-) Siistimisen ja ruokailun jälkeen meillä näyttikin sitten tältä: