maanantai 28. lokakuuta 2013

Marlon 12 viikkoa eli kolme kuukautta!










Tämänpäiväistä kuvasaldoa meidän kolmikuisesta koltiaisesta. Tai sanotaanko 12-viikkoisesta ettei kuullosta "niin vanhalta" :) Seisotuskuvat osoittautuivat varsin haasteellisiksi, Marlonilla kun tuntui olevan bensaa suonissa...No tulihan ne nyt otettua, mutta ei se mennyt ihan kuin Strömsössä. Olisittepa nähneet kuinka hienosti eläinlääkärimme eläintenhoitaja käsitteli ja seisotti Marlonia! Se oli ihan virtuoosimaista. No, tällä rouvalla onkin yli 30 vuoden kasvattajakokemus, ja sen kyllä huomasi tavasta käsitellä koiria! Olimme siis viime perjantaina ekoilla rokotuksilla, ja Marlon ei edes huomannut mitään rokotusta....tai ei se piitannut koko toimituksesta lainkaan...oli kiinnostuneempi näykkimään lääkäriä ja hoitajaa :) Tämä eläintenhoitaja sanoikin, että Marlon on oikea kunnon "Hirmu" mutta Ihana Hirmu :) Ja hänen mielestään ihan hurjan kovapäinen jääräpää, joka tulee varmasti olemaan oikein omiaan luolatouhuissa! Hoitaja näytti mulle samalla kertaa, että miten teippaan Marlonin toisen korvan, joka oli alkanut kääntyä väärinpäin. (Korvat ovat kasvaneet parissa, kolmessa päivässä ihan hujauksessa, ja ainakin hetkellisesti toinen kääntyi hassusti.) Kun hoitaja oli laittanut teipin Marlonin korvaan, ja laski Marlonin lattialle, hän naureskeli ääneen, ja sanoi, että "Kattokaa nyt tuota, eihän poitsu edes huomaa että korva on teipattu taikka ei vaan välitä tippaakaan! On se oikee kunnon Kovakallo."

Marlon on kyllä melko omapäinen ja välillä aika jääräpäinenkin, mutta kiltti pentu se on, ja hirmu itsenäinen ikäisekseen. Eräs koiratuttuni sen tässä eräänä iltana sanoi, kun Marlon tutustui hänen kahteen uros shelttiinsä: "Tuo Marlon vaikuttaa niin sosiaaliselta ja fiksulta tyypiltä." Samaa mieltä :) Marlon osaa todella hyvin lukea koiria ja osaa käyttäytyä tosi nätisti ja hienosti muiden koirien seurassa. Marlon on ennen kaikkea kiltti, itsenäinen, rohkea ja älykäs. Ja onhan se sitten välillä aika jukuripääkin. Varsinkin kun innostuu näykkimään tai puremaan meitä ihmisiä ;) Mutta on se vaan niin jumalattoman ihana <3 Ja me ollaan Marlonista niin onnellisia ja ylpeitä tietysti, koska se on ihan omaa kasvatustyötä.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Muotokuvassa


Tulee nyt melkein viikon myöhässä tämä Marlonin 11-viikkois kuva. Kuvattiin tosiaan uutta mallistoa (korvakoruja ja rannekoruja) ja kun nuo parssonit siinä ympärillä koko ajan TIETTY!!! pyörivät ja häärivät, niin koppasin niitä syliini yksi toisensa jälkeen. Voitte vaan kuvitella kuinka haastavaa oli pitää Marlonia sylissä, kun ylläni oli kaninturkis shaali!!!!!! Marlonista saatiin napsaistua kaksi kuvaa, ja kumpikin onnistuneita, mutta sitten hermo petti noiden turkiksien lähellä. Siinä oli kanishaali välillä pöllytyksessä :) Kettupuuhkaa ei voinut kuvitellakaan koirakuviin ;) se oli jo liikaa näille.

Samanmoiset kuvat on Maisasta ja Mimistäkin mun kanssa; ne valmistuu sitten joskus myöhemmin. Balmeria ei tällä kertaa oikein kiinnostanut nuo kuvaushommat, joten annoin papsun olla rauhassa. Ensi kerralla sitten. Täytyyhän mulla on muotokuva minusta ja Balmeristakin!

Tänään oltiin Marlonin kanssa ekoilla rokotuksilla - eikä tuntunut missään. Marlon ei edes huomannut koko toimitusta. Marlon punnittiin lääkärissä, ja painoi viitisen kiloa. Tarkka oli kai 5,1 kg. Tosin musta tuntuu, että näyttiköhän se vaaka oikein, koska mielestäni Marlon ei paina viittä kiloa.....No, onhan se joka tapauksessa jo "iso poika" ja kasvanut hurjasti viime päivinä. Jalat, häntä ja korvat ovat venähtäneet viimeisen viikon aikana.

maanantai 14. lokakuuta 2013

10 viikkoiset riiviöt


Marlon 10 viikkoa


Tänään olimme taas Mustikkamaalla ja Tommi sai kuin saikin napsittua muutaman ihan kelpo 10-viikkoispotretin. 


Marlon on vähintään yhtä suloinen kuin miltä näyttää. Olemme todella onnellisia, että päätimme pitää tämän pikku kultakimpaleen kotona. Haaveissamme on ollut Mimin kaltainen poika-parson, ja toiveet taitanevat toteutua Marlonissa :)




Olen saanut muistakin pojista kuulumisia ja kuvia tasaisin väliajoin. Kaikilla kolmella pyyhkii uusissa perheissään hyvin, ja ovat hurmanneet kotiväkensä valloittavilla persoonallisuuksillaan. Kaikissa pojissa on myös luonnetta niin kuin näiden terrierien kohdalla kuuluukin, joten johtajuusneuvottelujakin on kuulemma jo käyty ;) Pojat ovat poikia, ja metsästysterrierien pojat ovat toisinaan oikeinkin tomeria poikia :)
Olen kysynyt luvat kuvien käyttöön, ja hyvällä omalla tunnolla nyt lataan niitä tänne blogiin :) 

Pärre

Tässä Pärre Perämies purjehtimassa. Merimies-opinnot jatkuvat ensi kesänä. Ties vaikka Pärre ottaisi kurssin synnyinpaikkaansa Ahvenanmaalle :) Pärren kuvat Susanna ja Juha Rautavirta

  

Pärre on saanut myös kuulemma luonteeseensa sopivan paidan syksyn viimoja vastaan :) Häjyt tulloo....ei taida naapurin kissat kauaa hyppelehtiä pihamaalla, kun tällainen häjy vahtii tonttia! Pärre on niin.....Pärre <3



Rico

Rico omalla pihamaallaan, vai pitäisikö sanoa metsässään. Ihan kivat mättään näyttää Ricolla olevan :) Ricon kuvat Anne ja Kimmo Minkkinen





Ja tässä ihan tuore kuva 10-viikoisesta Ricosta.



Igor

 Igorkin on valmiina talven pakkasiin uudessa pompassaan. Igor siis muutti asumaan aivan isänsä Urhon naapuriin, ja tässä onkin kuva isästä ja pojasta. Igorin kuvat: perhe Pihlajamaa.






perjantai 4. lokakuuta 2013

Rico has left the building

Hyvää matkaa kotiin, Rico!



Tänään iltapäivällä uuteen kotiinsa Jyväskylään lähti Rico. Rico on koko ajan ollut Tommin sekä samoin minun suuri suosikki pentueesta - eikä vähiten ihastuttavan luonteensa takia. Rico on yhtäaikaa lempeä, rento, topakka, rohkea ja hirmuisen reipas. Kiltti poika, jolla on suuri ego ja erittäin terve ja vahva itsetunto. Eikä tuo ulkonäkökään ole ihan huono ;) Ricolla on sellainen sielukas katse, jota etsin aina koiria katsellessani - tuosta pojasta kasvaa aivan satavarmasti sellainen "elämäni-koira"- tyyppinen kaveri, siitä olen varma.



Rico ja äiti Mimi


Eilen olitiin viimeistä kertaa tässä kokoonpanossa Mustikkamaalla - missä olemmekin käyneet melkein jokaikinen päivä! Marlon ja Rico ovat ihan bestikset :) Tässä tähystämässä horisonttiin.





Ihana Rico. Marlon ja Rico sopivat täydellisesti meidän laumaamme- vanha patriarkkamme Balmerkin hyväksyi nämä kaksi poitsua muitta mutkitta - pojilla on aina ollut tilannetajua ja järkeä pitää pientä hajuarakoa laumanjohtajaan. Tänään vähän ennen Ricon lähtöä Balmer piti Ricoa hyvänä nuolemalla Ricon päälakea - ihan kuin toivottaakseen pojalleen hyvää matkaa ja tulevaisuutta. Makoilivat kaikki soffalla Kimmon, Ricon uuden iskän vieressä, ja yhtäkkiä Balmer lakoi vain nuolemaan Ricon päätä ja silmiä. Se oli aika liikuttavaa. Tiedän kyllä, että Balmer rakasti tätä poikaa ja oli Ricon jo hyväksynyt omaan laumaansa :) Ja sellainen parsonuros, jonka Balmer on hyväksynyt, no, parempaa laatuluokitusta en voi edes itse antaa :) Ei kun onnea uuteen elämääsi Rico! Siitä tulee hyvä ja hieno, alku-mami tietää sen!

Eräs ympyrä on nyt sulkeutunut -ison työn eräänlainen välisaldo. Itselläni on hyvin onnellinen ja samaan aikaan tyhjä olo - kaikki pennut saivat mitä parhaimmat kodit ja omat ihmiset, ja kaikista tullaan aivan varmasti kuulemaan harrastuksienkin saralla. Mimin ja Urhon Rakkauden hedelmät ovat lähteneet maailmalle, ja me olemme tarjonneet niille parhaan mahdollisen maaperän ja juuret, ja tulevaisuus näyttää millä lailla pojat alkavat kukkia. Itse olen poikiin ja koko prosessiin oikein tyytyväinen ja onnellinen, ja voin vain onnellisena todeta, että nämä pennut osoittivat olevansa juuri sellaisia parsonin alkuja, joita toivoinkin voivani maailmaan saattaa. Olen tästä pentueesta todella ylpeä, ja samalla kertaa nöyrän kiitollinen. Onnea siis elämäänne Parsonian Ensimmäiset pojat - Potemkine "Pärre", Pushkin "Marlon, Panchenko "Igor" ja Pasternak " Rico"! 


Minä ja Rico 3.10.2013