perjantai 4. lokakuuta 2013

Rico has left the building

Hyvää matkaa kotiin, Rico!



Tänään iltapäivällä uuteen kotiinsa Jyväskylään lähti Rico. Rico on koko ajan ollut Tommin sekä samoin minun suuri suosikki pentueesta - eikä vähiten ihastuttavan luonteensa takia. Rico on yhtäaikaa lempeä, rento, topakka, rohkea ja hirmuisen reipas. Kiltti poika, jolla on suuri ego ja erittäin terve ja vahva itsetunto. Eikä tuo ulkonäkökään ole ihan huono ;) Ricolla on sellainen sielukas katse, jota etsin aina koiria katsellessani - tuosta pojasta kasvaa aivan satavarmasti sellainen "elämäni-koira"- tyyppinen kaveri, siitä olen varma.



Rico ja äiti Mimi


Eilen olitiin viimeistä kertaa tässä kokoonpanossa Mustikkamaalla - missä olemmekin käyneet melkein jokaikinen päivä! Marlon ja Rico ovat ihan bestikset :) Tässä tähystämässä horisonttiin.





Ihana Rico. Marlon ja Rico sopivat täydellisesti meidän laumaamme- vanha patriarkkamme Balmerkin hyväksyi nämä kaksi poitsua muitta mutkitta - pojilla on aina ollut tilannetajua ja järkeä pitää pientä hajuarakoa laumanjohtajaan. Tänään vähän ennen Ricon lähtöä Balmer piti Ricoa hyvänä nuolemalla Ricon päälakea - ihan kuin toivottaakseen pojalleen hyvää matkaa ja tulevaisuutta. Makoilivat kaikki soffalla Kimmon, Ricon uuden iskän vieressä, ja yhtäkkiä Balmer lakoi vain nuolemaan Ricon päätä ja silmiä. Se oli aika liikuttavaa. Tiedän kyllä, että Balmer rakasti tätä poikaa ja oli Ricon jo hyväksynyt omaan laumaansa :) Ja sellainen parsonuros, jonka Balmer on hyväksynyt, no, parempaa laatuluokitusta en voi edes itse antaa :) Ei kun onnea uuteen elämääsi Rico! Siitä tulee hyvä ja hieno, alku-mami tietää sen!

Eräs ympyrä on nyt sulkeutunut -ison työn eräänlainen välisaldo. Itselläni on hyvin onnellinen ja samaan aikaan tyhjä olo - kaikki pennut saivat mitä parhaimmat kodit ja omat ihmiset, ja kaikista tullaan aivan varmasti kuulemaan harrastuksienkin saralla. Mimin ja Urhon Rakkauden hedelmät ovat lähteneet maailmalle, ja me olemme tarjonneet niille parhaan mahdollisen maaperän ja juuret, ja tulevaisuus näyttää millä lailla pojat alkavat kukkia. Itse olen poikiin ja koko prosessiin oikein tyytyväinen ja onnellinen, ja voin vain onnellisena todeta, että nämä pennut osoittivat olevansa juuri sellaisia parsonin alkuja, joita toivoinkin voivani maailmaan saattaa. Olen tästä pentueesta todella ylpeä, ja samalla kertaa nöyrän kiitollinen. Onnea siis elämäänne Parsonian Ensimmäiset pojat - Potemkine "Pärre", Pushkin "Marlon, Panchenko "Igor" ja Pasternak " Rico"! 


Minä ja Rico 3.10.2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti