sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Uusi harrastus ja Mimi täytti 5 vuotta

Ihan ensimmäiseksi se tärkein juttu eli meidän rakas Mimi täytti 31.10 5 vuotta! Meidän ikioma Halloween tyttömme :)

Päivänsankarista potretti, jonka otin kun poikkesimme fillarilenkin varrella koirapuistoon ja heitin siellä sankarille keppejä. 



Syntymäpäivää juhlistettiin tarjoamalla koiraväelle paahtopaistia, kullekin oma pihvi, ja isäntäväelle poron sisäfileetä tyrnihyytelöllä perunapalleroiden kera. 


Tuttuni ja ystäväni tietävät minut intohimoiseksi luontokuvaajaksi, minulla onkin ollut tapana aina kuvittaa blogia myös näillä maisema- ja luontokuvilla. Nyt lisäilen "koristeeksi" tänne näitä ruskan aikana ottamiani kuvia.



 Me ollaan puuhailtu lokakuun aikana vaikka mitä!! Noran eli Fannien emännän innostamina aloitimme uuden harrastuksen, jota tosin olen pitkään jo harkinnut, mutta nyt päätimme ns. ryhtyä rupeemaan. Eli aloitin koirien treenaamisen lenkittämällä niitä polkupyörän kanssa. Tästä kirjoitinkin juttua Kennel Parsonian facebook-ryhmään, mutta koska ryhmä on suljettu eikä sinne kuka vain pääse, niin lisäänpä jutun sieltä tähän sellaisenaan kuvin höystettynä:

Maisa


 Marlon (ja "pyörähiiren käsi" :) )

"Kiitos Nora että sait minut lopulta innostumaan lenkittämään koiria polkupyörän kanssa Hymiö smile Muistan kun tässä kerran juttelimme puhelimessa (sellainen ihan lyhyt...ööö...kahden tunnin puhelu tai jotain :D) ja join samalla kahvia. Sanoin silloin siinä puhelimessa, että nyt se on niin, että tämän kahvikupin jälkeen puen, otan Mimin ja polkupyörän ja me lähdetään kokeilemaan että mitä siitä oikein tulisi Hymiö smile Että niinku tuumasta toimeen samoin tein Hymiö smile
Ja tulihan siitä. Mimi oppi aivan saman tien homman juonen; neljän treenin jälkeen tänään Mimi osaa jo käskystä RAVI vaihtaa laukasta raviin, ja ravaa oikein kauniisti. Mimi ei vedä, ei säntäile, ei jarruttele...juoksee pyörän vierellä niin kuin vain koira, joka olisi tätä tehnyt jo vuosia Hymiö smile Eli kerrasta homman periaatteet haltuun. Hieno juttu Hymiö smile
Sitten seuraavaksi kokeilin Maisan kanssa. Maisasta homma on tosi jees; alkuun tykkäisi vähän irrotella aina ja päästellä tosi lujaakin, ja huomaan että kun annan Maisan ensin jonkin aikaa laukata ja intoilla, niin puolen välin jälkeen Maisa vaihtaa raviin, jolla mennäänkin sitten kotiin asti. Sama juttu Maisan kanssa; homma saatiin haltuun ekalla yrittämällä. Remmilenkeillä näyttä monesti että Maisan takaliikkeet olisivat jotenkin ikään kuin "lukossa"...tuntuu että potkua olisi mutta kun ei pääse tarpeeksi nopeaan eteenpäin. Minusta näyttää siltä, että nimenomaan Maisan takaliikkeille tämä rento pyöräilyvauhti ja tasainen ravi tekisivät hyvää. Ainakin tänään kun katselin Maisan menoa pyörän selästä, niin se näytti tasaiselta ja kauniilta katsella. Siitäkin tuli tosi hyvä mieli Hymiö smile


 Marlon ravaa (ja niin tasaisesti että tapojeni vastaisesti jopa kuvasin heppua!)


 Marlon olikin alkuun HAASTE, koska hänellä on ollut (ja on) jonkinsortin "rengasfetissi" tai jotain; eli Marlonin mielestä kaikki renkaat (lastenrattaita ja vauvanvaunuja lukuunottamatta) täytyy ns. "tappaa" eli hampailla kiinni ja tapporavistukset 
Hymiö grin Eli Viikko sitten Marlonin eka treeni rajoittui takapihallamme kävelyyn pyörän vieressä kun talutan sitä. Ja sekin oli haastavaa, koska heppu hyökkäsi 10 sekunnin välein eturenkaan eteen poikittain BANZAIIII-asenteella ja hampaat kiinni renkaaseen. Tietenkin kielsin ja ojensin, ja se auttoi aina alle puoleksi minuutiksi. Palkkasin Marlonia niinä sekunteina kun hampaat eivät uponneet etupyörään Hymiö grinSilloin viikko sitten onnistuin muutamaan kertaan nousemaan satulaan ja Marlon malttoi jopa ihan puoli minuuttia reuhtoa eteenpäin fillarin vieressä kunnes kiskaisi niin lujaa hihnasta että piti aina äkkiä hypätä pyörän päältä alas etten kaatunut. Eli hommasta ei tullut oikein mitään. Minä olin silloin lähestulkoon täysin vakuuttunut, että tuo rakas korstoni kykenee noin kahden vuoden kuluttua aikaisintaan juoksemaan pyörän kanssa..jos ylipäätään koskaan. Toisaalta ajattelin, että eipä meillä ole mihinkään kiire tässä eikä Roomaakaan päivässä rakennettu Hymiö smile Sanoinpa vain ääneen, että paljon saa vettä Aurajoessa virrata ennen kuin Marlonin kanssa lenkeillään polkupyörän kanssa. Vähänpä tiesin. Tai oppimista tapahtuu aina ja jokahetki ja kaikkialla, ja vähäisinkin oikeaan aikaan suoritettu palkkaus kantaa hyvää hedelmää. Minähän palkkasin ja kehuin Marlonia silloin ihan ekalla kerralla, kun sain pojan edes sekunnin kävelemään pyörän vieressä niin, ettei vedetä eikä renkaan kimppuun hyökitä eikä sitä rengasta haukuta. Se ei minulle ollut yllätys, että tässä pojassa on valtavasti resursseja tähän(kin) hommaan - Marlonin rakenne, liikkeet, koko ja itse koko habitus ovat mielestäni suorastaan huutaneet tasaista, kestoltaan pitkää rasitusta, jonka aikana se pääsee toteuttamaan kroppaansa ladattua potentiaalia. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että juuri tämän koiran ainakin pitäisi päästä kunnolla juoksemaan ja liikkumaan pyörän kanssa. Marlon on aina niin onnellinen kun se pääsee juoksemaan. Tiesin sen, ja tiesin että tältä kaverilta saa hienoa ravia pyytämättä - ja tänään saimme sen tapahtumaan. Mahtava fiilis!
Jännä juttu on myös nämä koirien liikkeet - ja miten ne liikkuvat ja miten reagoivat vauhtiin jne. Tätä on myös ollut tässä mielenkiintoista seurata ja tehdä huomioita. Mimi esimerkiksi lähtökohtaisesti innokkaana ja helposti intoutuvana koirana haluaisi aina ensiksi hieman riuhtaista menoksi ja lähteä hurjaan laukkaan. Mimi tarjoaa aina ensin laukkaa. Laukka on Mimille itselleen askellaji nro 1. Mimi vaikuttaakin monesti villiltä oriilta, joka on juuri laskettu laitumelle. Toisaalta Mimi on hyvin viisas ja myös hyvin tottelevainen koira, joka osaa kuunnella nykyään jo käskyjä ja ottaa hyvin ohjeita vastaan. Esimerkiksi sille oli suorastaan naurettavan helppoa opettaa miten pyörän kanssa käännytään vauhdissa kurveissa ja risteyskohdissa tai että miten toisiin koiriin ei reagoida kun ollaan pyöräilemässä. Mimin saa helposti vaihtamaan laukasta raviin, kun kevyesti nyppäisen hihnasta, ja toppuutan vauhtia, ja sanon RAVI. Tätä tein parin ekan lenkkimme aikana runsaastikin, ja tänään huomasin, että minun tarvitsi vain sanoa RAVI ja Mimi vaihtoi raviin, ja kun kehuin sitä se piti ravia yllä. Eli oppi nopeasti mitä haluan sen tekevän. Haluan tasaista ravia tasaisella, suht rennolla temmolla, ja sitä tulee tästä eteenpäin.
Marlon sen sijaan tarjoaa aina ravia; se vaihtaa laukkaan vain äärimmäisessä "pakossa" eli jos vauhti nousee yllättäen, mutta vaihtaa välittömästi heti raviin takaisin. Marlon on ravuri Hymiö smile Hymiö smile Tällä treenaamisella minä haluan saada Marlonin upeisiin liikkeisiin sitä draivia eli takapotkuun voimaa. Ja tietysti kroppaa timmimpään kuntoon. Ihan näyttelykehiäkin ajatellen Hymiö smile Tärkeintä ja antoisinta on tietysti se, että näkee koiran nauttivan ja se onnellisuus mikä syntyy yhteisestä antoisasta tekemisestä ja siitä yhteisestä "laatuajasta"keskenään. Tämä on erityisen tärkeää kun on isompi lauma - että jokainen saa vuorollaa omistajansa jakamattoman huomion vain itselleen ja parasta jos jonkin kivan yhteisen tekemisen kautta.
Neiti Lucy oli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemassa juoksemista pyörän kanssa. Ja mikä hmeellinen pikku olento tuo Lucy onkaan - kukaan ei olisi koskaan voinut menostamme päätellä että olimme ihka ekaa kertaa radalla Hymiö smile Hymiö smile Lucy nimittäin toimi tässäkin jutussa niin kympillä etten voinut taaskaan kuin onnellisena vain ihmetellä. Lucy lähti heti ravaamaan tasaiseen tahtiin pyörän vierellä ikään kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Ja tasaista, kaunista ravia. Ei laukkaa, ei höntyilyä, ei mitään mikä olisi häirinnyt suoritusta. Se oli uskomatonta. Ja upeaa. Ja sama juttu kuin Marlonilla - Mikä mieletön keskittymiskyky!!!
Eli Kiitos Noran innokkaan esimerkin ja runsaan tiedon aiheesta, me olemme nyt löytäneet todella antoisan uuden harrastuksen, joka tuottaa meille kaikille hyvää oloa ja mieltä sekä kohottaa meidän kaikkien kuntoa!
Tästä on mahtavaa jatkaa!"

 Mimi ja menopeli Viikin koetilan maisemissa




 Lisäksi tietysti koirapuistoilemme ainakin viitenä päivänä viikossa...ellei sitten treenata polkupyörälenkkejä enemmän, koska joka paikkaan ei vain 24 tunnin puitteissa ehdi/jaksa/pysty ja pohja se on minunkin kunnollani :) :)





Lenkit kauniissa ympäristössä virkistävät mieltä. 


Ja sitten otetaan tietysti myös rennosti kaiken säätämisen välillä...



Väliin taas kauniit kuvat kotikallioiltamme; mitä upeita auringoslaskuja olemmekaan saaneet tänä syksynä ihastella!




 Näin kauniin ruskan aikana minusta kehkeytyikin oikea "lehtikuvaaja". Tämä kyseinen pihlaja lienee peräisin Koreasta tiesi eräs tuttavani kertoa. Sen nimi ei juuri nyt muistu mieleen...






 Puistossa saa koirista aina välillä napsittua ihan hyviä seisomakuviakin kun malttavat olla hetken paikallaan ! Tässä Mira. 




 Maisa



Tässä syksyn aikana on tullut pariin otteeseen vierailtua Annie Oakleyn eli Islan kotona Espoossa. Islakin on jo iso tyttö, ja aivan äitinsä Mimin kaltainen! Todella suloinen, vilkas, yltiösosiaalinen, iloinen ja myös ihanan jääräpäinen tyyppi :) Luonteeltaan aivan kuin Mimi <3

Minä trimmasin Islaa kahteen otteeseen, koska Isla on, kuten äitinsä...Tukkajumalatar :) Viime käynnillä saatiin karvan alta esiin näin suloinen tyttö, ja vielä jäi hieman siistittävää ennen kuin voin sanoa olevani tyytyväinen trimmiin. 






 Trimmauskuvat Mervi Laakso

Isla tykkää trimmaamisesta ihan yhtä paljon kuin vanhempansakin :) joten homma oli hikinen! Ja tilaisuuden koitettua Isla yritti hiipiä yläkertaan piiloon.....


...tämä ei auttanut....karvaa lähti ison pussillisen verran...tässä puolet "saaliista"







Luonnossa liikkuessaan on saanut toden totta nauttia väreistä ja ihastella toinen toistaan kauniimmissa väreissä hehkuvia pensaita ja puita. Nyt näyttää tämä väriloisto olevan taas taaksejäänyttä elämää, ja nyt kauneutta pitää hakea paljaan eteerisestä maisemasta...



Tässä viimeisimpiä kuvia Lucyn toisesta ihanasta siskosta, Fanniesta. Fannien kuvat: Nora Vilva





Meidän viisikkomme pitää nyt pyörälenkeistä parin päivän treenitauon.... 



...ja keskittyy keräämään voimis uusiin koitoksiin ja harrasteisiin. Tarkoituksena olisi vielä tämän vuoden puolella lähteä treenaamaan keinoluolille ainakin Maisan, Marlonin ja Miran kanssa, jotka ovat ensikertalaisia. Lucyn kanssa sitten ensi keväänä, ja Mimin kanssa jossain vaiheessa lut-kokeisiinkin tekisi mieli mennä taas kokeilemaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti